Taiteilijan tarvikkeet

Mitä taiteilija sitten työssään tarvitsee?

Vastaus lienee kaikilla erilainen, koska kaikki, niin harrastelijat kuin ammattilaisetkin, käyttävät vähän eri menetelmiä. Ja työskentelytavasta (maalaus, piirtäminen, digitaalinen jne.) riippuen työskentelyinstrumentit vaihtelevat todella monipuolisesti.

Mutta koska blogissani on kyse minun taiteiluistani, voin hyvin esitellä mitä itse käytän:

Muste, valkoinen guassi, sivellin, 0.5 lyijytäytekynä, G- ja maru-mustekärjet, 2 kumia,
4 Micronin tussia eri koossa ja viivotin.

Kuvassa oleva muste on vedenkestävää,
mutta valitettavasti alkoholitusseja se
ei kestä, vaan suttaa jäljen.

Tällä guassilla teen erilaisia korostuk-
sia, kuten lohikäärmeiden suomujen
kiillon. Veteen sekotettuna tulee
haaleampaa jälkeä.

Elikkä tässä nyt on perustarvikkeeni; guassi, muutama vahvistustussi, viivotin, kumeja kaksin kappalein, 0.5 lyijytäytekynä, ohut sivellin, pari mustekärkeä ja mustetta. En yritä tässä merkkejä kaupata, sattui itsellä vaan käteen nämä, kun ostoksilla olin. Muste tuli kärkien mukana, mutta harmittaa, että se ei kestä Promarker- ja Copic-tussejani, joten tavallisia piirroksia en niiden avulla voi tehdä.

Nuo yllämainitut ovat siis perus piirtämiseen (guassi tietysti värityksen viimeistelyyn). Seuraavaksi Promarker- ja Copic-kokoelmani:

Sävyjä tullut vuosien varrella keräiltyä muutama. Aloitin Promarkerien käytön ehkä 7
vuotta sitten, ja osa on vielä niiltä ajoilta. Nykyisin suuntaudun enemmän Copic Ciao:hin.

Copicit ja Promarkerit ovat ehdottomasti suosikkiväritysvälineitäni! Myönnän, että vihaan puuväreillä värittämistä, ja akryyli- sekä vesivärit ovat jotenkin sottaisia, ja niiden esille ottaminen kestää ikuisuuden. 

Muistan kuitenkin, että kesti oppia käyttämään Promarkereita, (joissa on siis kova pää, jolla väritetään) koska tavallisella kopiopaperillahan se levähtää ja menee kaikenlisäksi paperin läpi. Itselle kuitenkin nimenomaan tuo kopiopaperi on se elinehto, saan aina hermoromahduksen paksumman tai erilaatuisen paperin kanssa, koska onnistun suttaamaan ne täysin lyijykynän kumitusjäljillä.

Ensimmäisessä postauksessa esiintyvän lohikäärmeen väritysvaiheen alku.

Copicit ja Promarkerit ovat kuitenkin hyvin kalliita, että ennen kuin semmoisia menee kasapäin ostamaan, kannattaa kokeilla yhdellä tai kahdella, että onko ne se oma juttu. Tietenkään yhden käyttökerran jälkeen on vaikea sanoa mitään, mutta muutaman kerran jälkeen varmasti jo mielipide muotoutunut.

Tiedän myös, että monelle eripaksuiset ja vahvuiset lyijykynät ovat tärkeitä, mutta itse en osaa koskaan vaihdella niitä, jos lyijykynätöitä teen. 0.5 paksuinen lyijytäytekynä on se aarre, josta en luovu. Toisaalta saatan käyttää 6B tms. kynää lisäämään tummat varjot. Mm. tässä kuvassa käytin lisänä tummempaa lyijykynää, mutta muuten tein sen perus lyijytäytekynällä:

Kuvan piirsin aikoinaan ystävälle.

Teen myöhemmin postauksen sarjakuvailusta sekä digitaalisesta piirtämisestä yms., joten pistän niissä erikseen tarkemmin, mitä työvälineitä käytän. 

Jos tulee aiheita mieleen, mistä haluaisit lukea, pistä kommenttia tulemaan.

Tältä erää sitten näkemiin, ja ensi viikolla taas lisää. 

Uusi luku elämässä

Tervetuloa blogini syövereihin!

Itseni esittely sopinee heti alkuun:

Olen siis sitä naisellista sukupuolta ja aloitan pian kolmannen vuosikymmeneni elämistä. Keväällä päätän lopullisesti lukion ja aloitan välivuoden työskennellen. Elämäni olen pyhittänyt muutamalle asialle, joista pisimpään kumppanina on toiminut piirtäminen. Tiedän piirtäneeni jo ennen kuudetta ikävuotta, mutta milloin kaikki alkoi, kuka ties? Sen verran tiedän, ettei harrastus ole kuitenkaan ihan heti hiipumassa, vaan saa pikemminkin lisää kipinää päivä päivältä.

Jos se ei vielä selvinnyt; rakastan piirtämistä! Se on ehkä tärkein asia tämän blogin kannalta, mutta minkälaista piirtämistä? Noh, ihan lyijykynällä kopiopaperille suttailua; ihmisiä ja lohikäärmeitä pääsääntöisesti, olen tykästynyt perinteiseen musteeseen ja mustekynään, lisävarusteena käytän Copic- ja Promarker-tusseja. Myös sarjakuvan piirtäminen on tavanomainen taiteentuotto tapani.

Sarjakuvasta puheenollen, työstän paraikaa yhtä pidempää, aiheena fantasia ja keskiaikaistyylistä miljöötä, mutta täysin uusi maailma. Sarjakuva on mangatyylinen, sillä se on se yleinen piirrostyylini. Mutta tästä aiheesta myöhemmissä postauksissa lisää. 

Vielä haluan mainita, että piirtelen aika ajoin myös digitaalisesti, mutta tämä ei tosiaankaan ole vahvinta alaani, joten niiltä osin ei kannata enempää odottaa. Tietysti pyrin siinäkin kehittymään.

Miksi tämä blogi on saapunut keskuuteemme?

Minulla on kamala bloggauskuume, ja ainoa keino tyydyttää tämä, on ottaa härkää sarvista ja aloittaa. En ole kovin kokenut bloggaaja, mutta on tullut pariin otteeseen kokeiltua. Mitä aktiivisuuteen tulee, kerran viikkoon pyrin postailemaan.

Tämän blogin päätarkoituksena on palvella ikään kuin julkisena taidepäiväkirjana minulle, ja muille kiinnostuksen mukaan. Tietysti, jos voin inspiroida ja antaa vinkkejä muille, se olisi aivan loistavaa!

Ja sinulle, joka luet tätä blogia, voit tulevaisuudessa täältä mahdollisesti löytää:

Kasapäin piirroksiani

Joitakin harrastelijan neuvoja

Sarjakuvailuun liittyvää asiaa

Ja paljon muuta & minua!

Jos ei vieläkään oikein napannut, niin tässä vielä lisämakua viimeisimmästä piirustuksestani. Eli tätä tasoa mahdollisuuksien mukaan tulossa, ellei kyse ole luonnoksista yms.

Aivan, teen erillisen sivun piirroksille, jos ei halua lueskella postauksia, vaan mennä suoraan "asiaan". 


Toivotan antoisia luku- ja katseluhetkiä blogini parissa!