6 asiaa sarjakuvan tekemisestä

Hei!

Tässä siis pätkä ensimmäisestä
vähän pidemmästä sarjiksesta

Tämän viikon aiheena ajattelin kertoa vähän sarjakuvan piirtämisestä, ja kuten otsikosta voi päätellä, kerron kuudesta osasta, jotka koen itse ehkä merkityksellisimmiksi. En ole pro, joten en voi antaa mitään upeita vinkkejä, joilla saa tehtyä hehkeän sarjakuvan tai motivoitua itsensä täydellisesti. Kerron asioista omasta näkökulmastani, ja miten itse teen.

Olen piirtänyt käytännössä koko ikäni, mutta lähinnä ihmisiä ja lohikäärmeitä neutraaleissa, staattisissa asennoissa. Minua on toisaalta jo nuoresta asti kiehtonut sarjakuvat. Tykkäsin mm. kauheasti Kim Possible -sarjasta. Sen inspiroimana tein myös joitakin sarjakuvia aiheeseen liittyen.

Ensimmäinen oma sarjakuva, mitä aloin suunnitella, päätyi kuitenkin pelkäksi romaanikäsikirjoitukseksi. Koulussa sarjakuvakurssilla (ehkä 7. luokalla, eli n. 13-vuotias) piirsin tarinaan muutaman A3 kokoisen sivun. Ne ovat yhä tallella, ja alla onkin kuva sen hetken taidoistani, vaikka häpeänkin vähän koko hommaa. Mutta hei, ainakin tietää, että on kehittynyt!

Nykyistä sarjakuvaani

Nyttemmin (eli vähän alle vuosi sitten) olen alkanut piirtää toista sarjakuvaa (nimeä en vielä mainitse, koska se on työstönimi) ja mahdollisesti julkaisen kyseisen sarjakuvan joskus. Tällä hetkellä sivuja sarjakuvasta löytyy 44.
Voisi kuvitella, että vähän enemmän vuoden jälkeen, eikö? Se tekee kaiketi alle sivu viikossa. Prosessi on ollut todella, todella hidasta, välillä piirtänyt parikin sivua päivässä, välillä pitänyt parin kuukauden tauon jne.
Viime vuosi oli aika stressintäyteinen ja todella kiireinen, koska vietin abivuotta ja oli kirjoitukset yms., mutta se ei ollut hitauteen ainoa syy. Tässä postauksessa päätinkin vähän kertoa, millaista on aloittaa tällainen iso projekti.

Kun alkaa tehdä sarjakuvaa, pitää ottaa monia seikkoja huomioon (etenkin, jos kyseessä on ensimmäinen sarjakuva). Kertoilen vähän virheistä, joista olen oppinut, ja joista en ole oppinut. Ohessa myös kuvia sarjakuvastani.


1. Tarina
2. Hahmot
3. Taustat
4. Työskentelymateriaalit
5. Rajaus
6. Työstäminen

1. Tarina

Ensimmäinen asia, johon haluan kiinnittää huomiota vähän enemmän, on tarina. Aloin suunnitella tätä sarjakuvaa ehkä 3 vuotta sitten. Silloin minulla oli kesken myös pari muuta käsikirjoitusta, joten en kauheasti edennyt. Suunnittelin aina silloin tällöin ja lisäilin aina asioita, kun tuli mieleen.

Tältä näyttää sivun hahmottelu

Luulisi, että kahdessa vuodessa saisi suunniteltua upean ja koherentin tarinan. Ei aivan. En käyttänyt suunnitteluhetkiä oikein, en panostanut itse tarinaan ja mietin lähinnä turhia pikku yksityiskohtia,
jotka tuskin edes esiintyvät tarinassa. Siksi minulla on yhäkin edessä melkoinen työ järjestelyä ja tarinan pohdintaa. Tärkeimmät pääpiirteet ovat kuitenkin jo selvillä, ja siksi aloitin piirtää.

Tarina on sen verran oleellinen osa sarjakuvaa, että jos se ei ole mielenkiintoinen, ei voi olettaa jaksavansa piirtää sitä tai keskittyä kunnolla kohtauksiin. Ja tiedän, että jos minua ei kiinnosta, miksi kiinnostaisi ketään muutakaan? Vaikka pääosin piirrän tarinaa itselleni, en pistä pahaksi, jos joku muukin voi siitä myöhemmin nauttia ja iloita.

Tiedän, että jos olisin ikuisuuden pohtinut tarinaa, en olisi koskaan aloittanut. Vähän omasta halusta ja kaverin painostuksesta, aloin sitten piirtää. On oleellista jossain vaiheessa osata aloittaa, vaikka tuntuisi, ettei ole suunnitellut tarpeeksi. Tästä päästäänkin seuraavaan aiheeseen; piirtämisen kohteeseen, eli hahmoihin.

2. Hahmot

Hahmot ovat tarinan yksi peruspilareista. Niihin pitää panostaa ja niiden pitää näyttääkin hyvältä, kun on sarjakuva kyseessä. Harmi vain, että olen surkea hahmonluoja (tai ainakin niin uskottelen itselleni). Ehken ole vain panostaja (vaikka pitäisi olla). Olen aika usein tyytyväinen hahmon ensimmäiseen ulkoasusuunnitelmaan ja saatan hyvinkin suunnitella hahmon ulkonäön, ennen kuin mietin mitään muuta hahmosta. Päähenkilöiden kohdalla suunnitelmat kuitenkin voivat muuttua yllättävän paljon.

Sarjakuvani sivupäähenkilö Chayce

Nykyisen sarjakuvani päähenkilön keksin kuitenkin melko nopeasti, mutta kahta sivupäähenkilöä suunnittelin melkoisen pitkään, ja molemmat kokivat melko radikaaleja muutoksia. Sivupäähenkilöni Chayce muuttui pitkistä hiuksista rastoihin ja lopulta päädyin nykyiseen versioon.

Hahmot eivät kuitenkaan rajoitu vain ulkonäköön, tai edes luonteeseen. Sarjakuvassa on hyvin tärkeää tuoda visuaalisesti tärkeitä asioita esille, kuten hahmon ilmeet ja eleet, tunteiden näyttäminen, pienet vihjeet. Mutta myöskin liikkeet, liikkeiden dynaamisuus, erilaiset asennot... Nämä olivat kaikki vaikeita, kun aloin piirtää. Piti yhtäkkiä osata luoda paljon asioita, joita tuskin koskaan olin piirrellyt, ja kuten kaikki uuden opettelu, se vie aikaa.

Kolmas osa hahmojen piirtämisessä, minkä huomasin vaikeaksi, oli yhdenmukainen ulkonäkö. Alkuun kukaan hahmoistani ei näyttänyt samalta eri ruuduissa. Mutta sekin lienee vain alun kankeutta, kun opetellaan tuntemaan hahmot ja vaatteet jne. (tietysti olisi saattanut helpottaa, jos olisin harjoitellut paperille piirtämään päähenkilöä tarpeeksi monta kertaa). Noh, kaikista virheistä ja kyvyttömyyksistä oppii ja ajan kanssa kehittyy. Tämä pätee myös seuraavaan aiheeseen.

3. Taustat

Itselleni vaikein ja tylsin osa sarjakuvia, mutta kuitenkin sellainen, johon haluan panostaa, jonka haluan olevan kaunis ja onnistunut, majailee kuvien taka-alalla. Taustat herättävät sarjakuvan maailman eloon, ne tuovat esille ympäristön, jossa hahmot elävät. Se auttaa myös ymmärtämään elinolosuhteita.

Tämä on se alue, jossa minun pitää kehittyä vielä ehkä eniten. Pitäisi opetella tekemään vaihtelevia, erilaisia maisemia, joista ymmärtää, millainen paikka on kyseessä. Kaupungit ja niiden rakennukset, temppelit, ja etenkin ne henkeäsalpaavat jylhät vuorimaisemat, viidakot, vesiputoukset... Se kaikki pitäisi opetella. Ja se on raskasta, hyvin hyvin raskasta. Aion kuitenkin ottaa itseäni niskasta kiinni ja ruveta hommiin.

4. Työskentelymateriaalit

Kun aloin piirtää sarjakuvaa, innostuin kamalasti mustekynästä ja musteesta. Sain viimevuoden joululahjaksi G- ja maru-terän, jotka halusin sitten pistää käytäntöön. Noh, alkuun se oli kivaa, uutta ja haastavaa, mutta töhrin monet sivut musteella ja lopulta alkoi ärsyttää niin paljon, että vaihdoin Micron-merkkisiin rajaustusseihin. Niiden käytön aikana huomasin kuitenkin musteterän hyödyt. Enemmän tästä seuraavassa kohdassa.

Tällaisella paperimallilla työskentelen

Myös paperin koko ja se millä mittakaavalla haluaa työskennellä on mielestäni aika oleellista kun alkaa piirtää. Aloitin ensin tekemällä ihan A4 paperille ja piirsin ruudut yms., mutta sitten huomasin, että kävikin ikävästi, jos tila loppui. Päätin siksi alkaa käyttää kuvan mukaista mittakaavaa.
Ulommaisin raja kertoo, että sitä ei saa ylittää, ja sisempi raja taas kertoo, että sitä ei pitäisi ylittää, mutta esim. ruuduttomat kuvat ja kohtaukset saavat ylittää sen. Pyrin kuitenkin pitämään puhekuplat sen sisällä. Tein näin, koska esim. tilan puutteen iskiessä on vähän varaa piirtää paperin ns. ulkopuolelle.

On toisaalta eri mahdollisuuksia medioiden suhteen, millä sitä sarjakuvaa tekee. Itse piirrän traditionaalisesti paperille, mutta myöhemmin muokkaan tyhmät virheet ja parannan mustaa väriä digitaalisesti Photoshopia apuna käyttäen. Lisään lopulliset tekstit myös koneella sekä harmaan sävyt.

En välitä värittää tarinaani tosiaan muuten kuin harmaan sävyillä, koska A. se veisi tuplasti enemmän aikaa ja B. käyttämäni värikynät maksavat paljon/en ole innostunut koneella värittämisestä.

Työskentelyssä pitää ottaa huomioon myös työasento. Itselleni tulee etenkin yläselkä ja ranne nopeasti kipeäksi, jos liian pitkiä aikoja piirrän kyyryssä. Minulla on erityinen taiteelle, suunnittelulle tms. suunniteltu lasipöytä, josta kuva alla:

Valoa saan huoneeseeni kesällä ainakin tarpeeksi, joten en tarvitse lamppua edes illalla (jos on aurinkoista). Talvi onkin sitten eri juttu. Tykkään itse eniten luonnonvalossa työskennellä, ja silloin olen kaikkein pirtein, luovin ja tuottoisin.

Kerroin aiemmassa postauksessa käyttäväni tavallista kopiopaperia sarjakuvapiirtämiseen. Tähän tulee muutos. Tajusin, että vaikka kopiopaperille on ihanan helppo piirtää, se ryttääntyy helposti ja tämä paperin ohkaisuus vaikeuttaa mm. musteen käyttöä. Terä on niin kova niin se rypistää helposti ja raja menee sotkuiseksi. Myöskin kumittaessa voi käydä vanhanaikaisesti.

5. Rajaus

Tätä kohtaa käsittelinkin jo aiemmassa kohdassa. Piirrän siis mustekärjellä tavalliset kohdat sarjakuvaa, mutta ruutujen rajat vahvistan tussilla ihan siitä syystä, että muste sotkee todella herkästi, jos viivottimen kanssa rupeaa sähläämään. Ja jos ei erikseen käytä mustekynälle tarkoitettua viivotinta (tai viivottimen toista puolta) niin se sotkee 90% varmuudella (koettu on).

Terällä saa vaihtelevampaa, tummempaa ja terävämpää sekä ohuempaa lineä, mutta rajaustussilla saa varmasti tasapaksua, eikä muste lopu juuri kriittisellä hetkellä. Mustekynä on myös paljon arvaamattomampi. Vaihdoin takaisin mustekynään lopulta, koska tajusin, että sen hyvät ominaisuudet voittaa rajaustussien - ja! tajusin, että käyttämällä sitä, oppisin myös piirtämään paremmin ja virheettömämmin. Nyt olen uudestaan aloittamisen jälkeen piirtänyt mustekärjellä ehkä n. 13 sivua, ja huomaan, että vahvistustaitojen parantuessa parani myös mustekynällä vahvistaminen. Ja nyt 13 sivun jälkeen huomaan, että piirtäminen on yllättävän vakaata.

6. Työstäminen

Kuten ehkä voi olettaa, sarjakuvan tekeminen vaatii älyttömästi työtä, eikä pelkästään ole piirtotaitoja  koettelevaa, mutta myös suunnittelu ja tarinankerronta ovat niin oleellista, että siihen pitää varautua.

Tiesin ennen kuin aloin piirtää, että se tulisi olemaan työlästä, mutta en tajunnut, että välillä saattaa tulla niin epämotivoituneeksi, kun ei millään onnistu. Ja myöskin se, että yksi ruutu sivulla epäonnistuu voi olla todella lamauttavaa. Olen pienimuotoinen perfektionisti, joten se teki hieman kipeää ymmärtää, että en tule hyväksi sarjakuvailijaksi, jos junnaan sillä ekalla sivulla seuraavat kolme vuotta.

Työstämiseen kuuluu myös se, miten sarjakuvaa teen. Olen kirjoittanut ylös itselleni Wordiin sarjakuvani pääjuonen plus kaikkia sivujuonia yms. tapahtumia, joita haluan tapahtuvan. Sieltä otan kohtauksen ja siirrän sen paperille, siten, että teen käytännössä tikku-ukko luonnoksen tulevista
tapahtumista. Yleensä suunnittelen n. 6-10 sivua eteenpäin (mutta suosittelen lämpimästi tekemään enemmän!) tällä tyylillä, ja sen jälkeen teenkin ns. suttuluonnoksen A4 kokoiselle paperille (eli samassa koossa mihin lopullinen sivu tulee), ja jos suttuluonnos on jo tarpeeksi hyvä, eikä suttuinen, niin vahvistan suoraan sen.
Jos olen joutunut esim. kumittamaan paljon, piirrän sen uudelleen lasipöytäni avulla puhtaalle paperille. Mutta! Jos nyt tosiaankin vaihdan paperia paksumpaan, tulen tekemään aina suttuluonnoksen ja lopullisen paksummalle paperille.

suttuluonnos

Nyt vihdoin olen pääsemässä kunnolla vauhtiin, kun on jo vähän kokemusta ja sivuja takana. Pitää vain jaksaa eteenpäin, vaikka tulisikin vähän tylsempiä hetkiä. Tämä ei ole kuitenkaan nopea prosessi, eikä se mene hetkessä eteenpäin. Minulla kuluu n. 1-2h pelkän luonnoksen tekemiseen ja vähintään 1,5h sivun vahvistamiseen. Se tarkoittaa, että yhteen sivuun voi kulua jopa 4 tuntia.

Ehkä opin piirtämään nopeammin jatkossa, ehkä en. On kuitenkin melko raskasta ja kuluttavaa piirtää monta tuntia päivässä, vaikka se voisi mennä nopeasti ohi. Siksi en voi kiirehtiä, koska haluan myös huolehtia terveydestäni.

Ongelmia, joita olen työstövaiheessa kohdannut, ovat selkä- ja rannesäryt (olen tajunnut kuitenkin tauottaa ja venytellä ja lepuuttaa), kynien vaikea käyttö, linen tekemisen tuska, motivaation puute, turhautuminen, epätyydyttynyt perfektionismi ja lista jatkuu.

Mutta jotta tämä postaus ei jäisi ikäviin ajatuksiin, täytyy nostaa esiin parhaat puolet sarjakuvailussa:

Luomisen ilo, omat hahmot ja tarina herää eloon paperille, kehittyminen, tarinan eteneminen, se tunne, kun saa sivun tehtyä, ja toisen, ja kolmannen, ja kun niitä lopulta on jo pieni nivaska. Usein myös itse piirtäminen on vapauttavaa ja mukavaa, ja voi nauttia flow-fiiliksestä. Ja positiivinenkin lista jatkuu. ˆˆ

Lähestyn jo ensimmäistä välitavoitetta, mikä on ensimmäisen luvun loppuun saattaminen. Mietin, että voisinkin tehdä itselleni ns. Goals-sivun, jossa jaan tavoitteitani, ja milloin ne saavutan.

Mutta näihin tunnelmiin. Toivottavasti oli kiva postaus, eikä ollut liian pitkä, ja kommentoikaa toki, jos haluatte kuulla lisää vastaavaa tai mistä tahansa muusta aiheesta!

Hei vaan!