Motivaatio

Välillä mietin, mikä ero motivaation ja inspiraation välillä on. Kuitenkin pohtiessani asiaa, tulen siihen tulokseen, että motivaatio lienee se lähtökohta tekemiselle.

Jos on motivaatiota tehdä jokin asia, niin yleensä sitä on helpompi painostaa, vaikka ei olisikaan inspiraatiota juuri silloin. Mutta jos inspiroi, mutta ei toisaalta yhtään huvita tehdä, voi aina kirjoittaa idean ylös ja myöhemmin toteuttaa. Itseni kohdalla motivaatio on se, joka potkii pehvalle tekemään - vaikkakin tarvitaan siinä myös vähän itsekuria.

Itsensä motivointi:

tänään valmistunut (5.6.-17) piirros

Olen aina rakastanut vlogeja. Niitä on niin monenlaisia, ne ovat omalaatuisia, mutta myös todella motivoivia. On kiva katsoa, kun joku tekee kahvin ja ryhtyy päivän hommiin, ja itse tehdä perässä. Se jotenkin helpottaa saada malli, jota seurata, se vetoapu, jos ei tunnu siltä, että jaksaisi ruveta puuhastelemaan.
Toisaalta se tietynlainen kateus niitä kohtaan, jotka saavat tehtyä paljon päivässä tai lyhyessä ajassa, tai ylipäänsä, ajaa eteenpäin. Motivoidun, jos näen, mitä työnteko voi toisen kohdalla tuottaa, sillä tiedän, että jos tuo pystyi siihen, pystyn minäkin.
Videoiden ongelmana kohdalle voi kuitenkin tulla vastaan viivyttely. Sitä jää herkästi katselemaan toisten tehdessä askareitaan ja huomaa, että onkin jo tunti kulunut. Tai kaksi. Ajan kuluminen on myös turhauttavaa, siksi minun pitää opetella pitäytymään siinä yhdessä videossa. Noh, aina opetellaan uutta ja kehitytään.

Ehkä yksi suurimmista motivaattoreista on mielestäni eteenpäin ajattelu. Tällä tarkoitan mielessä kuvittelua, miltä jokin asia tulee tulevaisuudessa näyttämään. Jos mietit itseäsi vuoden päästä, mitä haluat olla saavuttanut - tai mitä olet saavuttanut, jos teet tietyn verran nyt, joka päivä. Toisaalta näin pitkäaikainen tavoite voi myös lopauttaa sen hetkisen mielenkiinnon ja saada ajattelemaan; näh, voin harjoitella niitä taustoja ensi viikollakin.

Tämän takia tykkään ajatuksesta viikottaisista sekä kuukausittaisista tavoitteista. Kerron niistä ensi postauksessa enemmän. Mutta ajatus siitä, että viikossa pitää jokin asia saada hoidettua, on paljon todennäköisempää toteutua, koska aikaväli on lyhyempi, pitää suunnitella paremmin. Sama pätee kuukausittaisiin tavotteisiin.

vaiheessa oleva lohikäärme

Jos haluaa esim. saada sarjakuvaa 12 sivua kuukaudessa (kuten minä), viikottainn määrä olisi n. 3 sivua. Jos kuitenkin jonain viikkona ei kerkeäkään tehdä kolmea, niin ei tarvitse lannistua, koska voi seuraavalla tehdä vaikkapa neljä. Tästä syystä koen kuukausittaiset tai jopa kahden kuukaud
en tavoitteet paljon hyödyllisimmiksi - siinä pitää vain itse osata suunnitella ja oikeasti tehdä jotain.

Sama on myös kolmen asian säännössä. Ajattelee, mitkä kolme asiaa haluaa saada päivän aikana tehtyä. Tämä motivoi oikeasti tekemään, sillä usein ne kolme asiaa ovat tärkeitä. Tähän olen vastikään tutustunut, joten en voi siitä paljoa kertoa, mutta aion itse ainakin hyödyntää tätä ja testata, toimiiko se käytännössä - ja kuinka hyvin.

Mainitsinkin jo kaikki oleellisimmat asiat, mitkä minua motivoi. Seuraava blogipostaus varmaankin käsittelee sitten inspiraatiota. Välillä nämä kaksi menevät sekaisin, enkä ole varma olenko inspiroitunut vai motivoitunut. Mahdollisesti molempia. Ne kulkevat herkästi käsi kädessä.

Lopuksi vielä haluan mainita muutamia erityisen motivoivia asioita:

Bakuman. Tämä manga on sarjispiirtäjän unelma. Se saa todellakin motin jylläämään ja inspiraation liekkeihin. En voi muuta sanoa kuin, että rakastan tätä sarjaa.

Kirjailija/sarjisvloggaajat. Tämä on ehkä itsestäänselvä tarinanluojalle, että toiset kaltaiset kertovat omia kokemuksia ja vinkkejä yms. Ja tämäkin nimenomaan sarjakuvan kannalta motivoi. Mutta piirteilijäyoutubarit ovat sitten asia erikseen, koska heistäkin lähtee sitä motiaaltoa.
Muutamia lemppariyoutubareita ovat mm. Mark Crilley, Drawing like a sir, Draw with Jazza, Kristen Martin ja Vivien Reis nimetäkseni muutaman. Suomalaisia en valitettavasti ole löytänyt, joten saa mainita vaikka kommenteissa, jos tulee mieleen (myös englannin kielisiä).

Valmiit työt. Se että on saanut jotain jo tehtyä, on iso motivaation lähde. Se saa minut viimeistään tajuamaan, että pystyn parempaan ja vähintään tähän.

Vanhat työt. Se, että näkee oman kehityksensä niin suuressa kaavassa, on käsittämätöntä. Tein viimeksi 2016 loppupuolella Draw this again -kuvan, eli otin vanhan kuvan ja piirsin uudelleen. Siinä näkyy kuuden vuoden aikahyppy. Kyseiset työt saavat vain haluamaan parempaa jälkeä ja kehitystä (sarjakuvaa tehdessä kehityksen huomaa todella nopeasti, jo 10 sivua riittää).

kuvien laatu ei välttämättä ole kauhean terävä. Pitää harjoitella tuota yhdistelyä vielä. 

Loppuun ajattelin kertoa vähän kuulumisia.

Viime viikko oli vähän hektinen, koska lauantaina oli valmistujaisjuhlat ja sain vihdoin sen kauan odotetun valkolakin. Aiemmin viikolla vierailin Temperassa kaverin kanssa (kyseessä on siis taidetarvikeliike) ja hommasin myös Akateemisesta kirjakaupasta vihdoinkin sitä sarjakuvapaperia!

Hankkimiani kyniä

Sarjakuvapaperi

Sarjakuvapaperi on aivan loistavaa tavaraa, täytyy myöntää. Ajattelin kauhuissani, että pitäisi opetella täysin uudelle paperille piirtämistä, mutta tuntuu, että tuo paperi helpottaa piirtämistä ja auttaa siinä. Saan paljon yksityiskohtaisempaa ymsyms. tehtyä ja mustekin menee oikein kivasti. Se on kuin luotu kädelleni ja kynilleni (yllättävää). Otin pari kuvaa (alla) ensimmäisestä kosketuksesta paperille.

hahmottelua

osittain valmista

Tällaista tällä kertaa, toivottavasti oli viihdyttävää luettavaa, ja nähdään taas ensikerralla.

ps. koska edellisen viikon postaus tuli vasta nyt, niin postaanpa kaksi kertaa tällä viikolla.